Volunteeri-matka 1. - 2.6.2009

1.6.2009

Maanantaina 1.6. klo 8 lähdettiin matkalle kohti Galileaa ja Golania. Oppaana meillä oli mies nimeltä Arje, kävelevä tietosanakirja! En ole varma asuuko Arje täällä Jadissa, mutta hän on messiaaninen juutalainen. Hän ajoi pikkubussia ja samalla selitti seuraavien kohteiden taustoja. Arje on ollut Israelissa osallisena neljässä eri sodassa laskuvarjojoukoissa komentajana. Hänen ymmärryksensä Israelin historiasta, kulttuurista ja uskosta on ihmeellistä! Hän piti meille myös raamatunopetusta monissa kohteissa, ja selitti tapahtumien taustoja. Kaikki selitykset toivat niin paljon ymmärrystä lisää Raamatun tapahtumiin. Suomalaisena ei voi tietää eikä ymmärtää täkäläistä kulttuuria ja maantieteellisiä seikkoja, jotka vaikuttavat asioihin. Omassa päässä sitä aina kuvittelee tilanteet niin kuin ne tapahtuisi jossain Hollywood elokuvassa, missä ihmiset patsastelee ja toimii niin kuin toimitaan jossain muualla kuin täällä.

Ensimmäinen pysähdys oli Kesareassa Välimeren rannalla, n. 30 km Haifasta etelään. Herodes Suuri rakennutti roomalaisen Kesarean kaupungin 25-13 eKr. Sijainti oli mitä paras, sillä Via Maris (suuri kauppatie Afrikasta Intiaan) kulki aivan läheltä ja kaupungin satama oli todella vilkas. Kaupungin erikoisuus oli akveduktit, jotka kuljettivat makeaa vettä aina Haifasta asti. Raamatussa on myös mainittu Kesarea, missä Paavali oli vangittuna pitkän aikaa. Kiertelimme katselemassa kaupungin raunioita ja uimme Välimeressä.

Kesarean raunioita

Volunteer-porukka Kesarean amfiteatterissa

Akvedukti

Kesareasta menimme syömään eväitä Karmel-vuorelle, mistä näkee Jisreelin tasangon, eli Harmageddonin. Keskellä tasankoa on Israelin armeijan lentokenttä, mistä nousi hävittäjiä vähän väliä. Keskellä kuvaa valkoinen pystyviiva ja siitä muodostuva kolmio on sotilaskentän kiitorata.


Siitä jatkoimme matkaa Genesaret-järven suuntaan Tiberiaksen lähelle. Teimme melkein kahden tunnin patikoinnin Arbel-vuorella. Aurinko porotti suoraan pilvettömältä taivaalta ja ilma oli todella kuuma. Galilean alueen ilmasto on erilainen mitä täällä Jadissa, sillä täällä korkeus on n. 700 m ja Genesaret-järvi on n. -200 m (merenpinnan alapuolella). Vertailukohdaksi mainittakoon, että Kuollutmeri on n. -400 m.
Galilen alueella on tosissaan todella kosteaa ja siellä hikoilee pelkästä paikallaan olemisesta, joten vuorella kävely on eika extremeä suomalaisille.
Vuoressa oli tosi paljon luolia, jotka oli kapinallisten piilopaikkoja Rooman vallan aikana. Se on käsittämätöntä miten ne onkaan voinut tehdä silloin kotinsa sinne ja elää siellä. Nyt yhdessä luolassa oli lehmiä, ja vieläpä ihan eläviä! Jossain vaiheessa meininki oli oikeastaan vuorikiipeilyä, kun noustiin vuoren seinämää upotettuja kahvoja apuna käyttäen. Muutenkin oli älyttömän jyrkkiä kohtia ja huimia pudotuksia heti vieressä. Matkaa ei auttanut yhtään huonot rikkinäiset kengät.... Hieno kokemus, mutta otti kyllä kunnon päälle aikalailla tommonen reissu siinä helteessä.

Mt. Arbel, eli kyyhkyssolan vasemmanpuoleinen vuori Genesaret-järveltä katsottuna

Vuoren huipulla

Kapinallisten linnoituksia vuoristossa

Ja että osaa pitsa maistua hyvältä!! Me pysähdyttiin Tiberiaksessa pitsalle, ja saatiin näin vähän vaihtelua falafelille ja swarmalle. Tämän jälkeen mentiin Vuorisaarnan vuorelle, jossa kuulimme miten Jeesus asetti ihmiset istumaan vuoren rinteille siten, että kaikille oli hyvä näkyvyys ja kuuluvuus. Luimme pätkän vuorisaarnasta niin, että jokainen luki pari jaetta omalla kielellään. Lopuksi näyttelimme tilanteen miten spitaalinen mies tuli Jeesuksen luokse saarnan lopussa ja halusi parantua. Jeesuksen kosketus saastaiseen mieheen oli kauhistus sen ajan kulttuurissa, mitä halusimme demonstroida esityksessä. Ilma oli aivan ihana kun aurinko laski vuoren taakse ja silti oli todella lämmintä. Istuimme jokainen kivillä heinän keskellä ja tunnelma oli pysähtyneen seesteinen.

Vuorisaarnan vuori

Kävellessä vuorelle Arje näytti armeijan tyylillä kuinka toisia toisia pitää kantaa

Lähdimme ajamaan kohti Jordan-jokea Genesaretin pohjoispuolelle leirintäalueelle missä vietimme yön. Paikalle tultua oli jo ihan pimeää, kuunvaloa lukuunottamatta. Siellä pystyteltiin hyttysverkot ja nukkumapaikat, käytiin suihkussa ja syötiin iltapalaa nuotion äärellä. Jordan-joki ympäröi meitä pienenä jokena, mikä näytti enemmän ojalta. Aluellaa on kuulemma vaikka minkälaisia eläimiä, pieniä ja isoja, mutta ei niitä auttanut ajatella että sai nukuttua. Leirintäalueella oli tosi jännä tunnelma, sillä pimeän takia ei oikein tiennyt missä on, kuu loisti, linnut lauloivat koko ajan ja varsinkin yöllä heräillessä oli olo ihan kuin olisi Suomessa. Valoisaa tuli jo joskus viiden aikaan aamulla ja varsinaisesti nousimme n. 6.30.

2.6.

Leiriytymispaikka Jordan River Park

Aamupala ja eväiden teko

Aamupalan jälkeen kävelimme toiseen paikkaan lähistölle katsomaan Jordan-jokea, missä taas kuulimme opetusta mm. kasteesta ja Jordan-joen vertauskuvallisuudesta.

Luonnontilaista Jordan-joen ympäristöä; kasvusto on todella runsasta

Tässä jokea on suunnattu kahteen eri suuntaan

Kun lähdimme pois Galileasta, kävimme vielä Betsaidassa vanhassa kalastajakylässä jossa Jeesus toimi.

Seuraavaksi saavuimme Golanille ihan Israelin pohjoisrajalle Syyrian ja Libanonin rajan tuntumaan, Hermon-vuoren lähelle. Näimme Syyrian puolelle ja entisellä sota-alueella Kyynelten laaksossa. Alueella on käyty monia sotia 60-70-luvulla ja kuulimme mielenkiintoisia tarinoita näistä sodista, paikkaan liittyen. Tällä hetkellä Israelissa on jokunen määrä juutalaisia, jotka kannattavat Golanin alueen luovuttamista Syyrialle. Ajatus tuntuu aivan käsittämättömältä, että pitäisi luovuttaa osa omaa maata pois sen takia, että toinen puoli olisi tyytyväisempi ja toivonmukaan rauhaa rakastavaisempi. Ihan niin kuin Suomi antaisi Kainuun Venäjälle, jotta välit olisivat paremmat. Alueella on myös monia Jordanin alkulähteitä, jotka ovat tärkeitä Israelille.

Hermon-vuori, jonka huipulla vielä lunta

Lähes keskellä kuvaa oleva pieni valkoinen kylä on Syyrian puolella.
Raja kulkee keskellä olevien istutusten takana.

Vanha israelilainen panssarivaunu

Golanilta jatkoimme luonnonpuistoon, missä pääsimme taas kävelemään vuoristossa kovassa helteessä. Lämpöä oli +38 astetta varjossa! Kävelimme ensin hillittömän matkan alas vuoren pohjalle pienelle lammelle, missä halukkaat pääsivät uimaan. Sen jälkeen kun oli kävellyt taas koko matkan ylös jokaikinen solu hikoili. Oli niin kiva istua varjossa, ja vielä kivempaa lähteä autolla sieltä pois. Sieltä ajelimmekin suoraan Jadin viereiseen kylään syömään, ja takaisin täällä olimme klo 8 jälkeen illalla.

Uintipaikka vuoren juurella

Reissussa meitä oli mukana 19 volunteeria, sillä 3 ei tullut mukaan. Matkan aikana tänne oli tullut 2 uutta vapaaehtoista, ja yksi jäi matkan aikana kyydistä pois, joten nyt meitä on 23.

Vaikka me käytiin "turistipaikoilla", kuten Vuorisaarnan vuorella, kävimme kuitenkin hieman eri paikoissa mihin tavallisesti turistiryhmät viedään. Toisin sanoen saatoimme mennä keskelle peltoa ja eläydyimme paikkaan sellaisena kuin se oli 2000 vuotta sitten. Pyhän Yrjänän kirkot (en kyllä tiedä onko semmosta Israelissa) ei kiinnosta enää senkään verran niin kuin ensimmäisellä matkalla tänne. Yksittäisten kirkkojen tai epäoleellisten historian henkilöiden tuntemus ei ole mitään verrattuna siihen, kun pääsee asioiden juureen käsiksi kulttuurin, paikkojen, Raamatun sanan ja vertauskuvien kautta. Oleellisinta on tietää asioita, mitkä avaavat Sanan tuntemusta ja auttavat ymmärtämään asioiden merkityksen, jotta niitä voi soveltaa omaan elämään.

Oli kyllä hyvä reissu, ja näki taas uusia paikkoja mikä on tosi kivaa! Mutta oli kyllä kiva palata takaisinkin tuolta kosteasta ilmasta jälleen vuoristoon ja kovalta maalta patjan päälle! Seuraavana päivänä töissä reidet joutu koville sängyn alusia siivotessa, kun lihakset meni niin jumiin vuoristokävelyistä. Muutenkin tänään oli todella hidas ja hieman väsynyt reissun rasituksista ja huonoista unista. Seuraava päivä onkin hieman helpompi töiden suhteen, koska meillä kummallakin on iltavuoro klo 16-24, jolloin ohjaamme liikennettä ja siivoilemme yleisiä tiloja. En tiedä mikä, mutta täällä on taas joku tilaisuus tai tapahtuma huomenna.

Muita juttuja
Yksi asia, mistä ei ole tullut paljoa mainittua on hyttyset... oijoi. Ne sitten tykkää pistää meitä, ja paljon. Ja vaikka hyttyset täällä näyttää samanlaisilta kuin siellä kotona on niillä joitain eroja. Kun täällä hyttynen pistää, sitä ei tunne heti. Sen tuntee ehkä seuraavana yönä tai päivänä. Pystyin olemaan todella kauan raapimatta pistoja, mutta sitten hermo petti ja sen näköiset on jalatkin. Nyt tilanne on jo onneksi parempi, mutta kuvittele sitä tunnetta kuin yhdessä jalassa olisi 20-30 paarman puremaa ja niitä on raapinut niin paljon, että ne on kipeitä! Semmoista on joskus elämä Israelissa.

Jo hieman parantuneet paukamat

Tästä päästäänkin hyvin toiseen aiheeseen, meinaa volujen yhteyteen. Täällä lainaillaan paljon tavaroita toisillemme. Eniten ollaan lainailtu lääkkeitä. Meiltä on nyt 3 vatsalääkettä Dorotheella. Leena antoi meille loput yskänkarkkinsa, Abe antoi hyttysenkarkotusainetta, Marita antoi hyvää antibioottista rasvaa hyttysenpistoksiin, ja tänään hän antoi valkosipulia ja hunajaa sekä vedenkeittimen, että saatiin terveellistä iltajuomaa. Meidän maitohappobakteerit on nyt Leenalla. Meidän Bepanthen oli yhden yön ajan Lauralla, ja sain Lauralta ja Leenalta ainetta hyttystenpistoksiin, mutta ne ei ollut kovin hyviä. Abe antoi ensin keuhkoputkipillerinsä Maritalle, joka ei tarvinnut niitä ja antoi ne meille. No ei mekään niitä olla otettu, joten täytyy palauttaa ne huomenna. Timon flunssa ei tosiaan tykännyt tosta reissun rasituksesta ja tänään Timo piti vapaata töistä, että taudin saa vihdoin loppumaan, joten silläkin tää pillerikauppa on täällä käynyt näin kuumana. Vielä täällä jotkut volunteerit sairastelee, lähinnä jonkinlaista mahtautia tai flunssaa, mutta eiköhän se tästä ala iloksi tämäkin asia muuttumaan!