Shabat Shalom!
Tällä viikolla ollaan tehty kuusi päivää töitä, ja sen ohella ollaan taas oltu jonkin verran liikkeessä. Sen takia kuusi päivää töitä, että saadaan heinäkuussa pidettyä pidempi loma putkeen.
Maanantaina Pirta kävi saunassa Leenan ja Gigin (saksalainen) kanssa. Saunareissu oli siitä kiva, että se oli illalla klo 21 jälkeen. Silloin on jo pimeää ja ilma jonkin verran vilpoisampaa, eli ei niin helteistä, joten ulos voi mennä jäähylle. Meillä oli myös sipsiä mukana, ja oli tosi rentouttavaa istua ulkona jäähyllä saunasta, syödä sipsiä ja katsella tähtitaivasta. Osa Suomea, osa Israelia.
Tiistaina käytiin taas suomalaisten raamattupiirissä. Tässä linkki paikan kotisivuille: http://www.keidas4u.net/ ja tässä linkki opetuksiin http://portti.org/kuuntele_saarnoja.html
Keskiviikkona käytiin shoppailemassa ostoskeskuksessa Mevasheretissä. Se sijaitsee noin puolessa välissä täältä Jerusalemiin. Täällä on nyt alet alkanut ja joidenkin vaatteiden lisäksi erikoisin ostos oli "juomareppu". Niitä näkee paljon täällä volunteereilla ja retkeilykaupat on niitä täynnä. Se on pieni selkäreppu, jonka sisällä on 3 litran pussi, josta tulee juomaletku ulos. Näinpä mekin hurahdettiin siihen siinä toivossa, että seuraavilla retkillä nesteytys olisi hieman helpompaa. Ja toivottavasti siitä on hyötyä Suomessakin, ainakin näytetään tosiretkeilijöiltä! :)
Ostoskeskuksessa koettiin taas uusi kokemus, nimittäin kosher MacDonald's ((מקדונלד'ס. Kosher on juutalainen ruoanlaitto- ja tarjoilutapa, jossa ei yhdistetä liha- ja maitotuotteita. Käytännössä kaikki ravintolat täällä, myös Jad Hashmonassa, on kosher ravintoloita. Mäkin hampparit oli tosi hyviä, jopa parempia kuin Suomessa! Kanapihvikin oli oikea pihvi.
Eilen perjantaina käytiin taas uimassa viereisessä kylässä. Tällä kertaa uimapaikan "suomalainen" sauna oli kylmänä ja höyrysaunassa haisi Genesaret-järvelle... Mutta uiminen oli kivaa, sillä täällä on ollut aika tosi kuumia päiviä viime aikoina.
Tänään sapattina käytiin katsastamassa uusi seurakunta, Beit Jeshua. Päästiin taas moshavin porukoiden kyydillä. Se oli kiva paikka, mikä sijaitsee Jerusalemin modernilla esikaupunkialueella. Siellä tavattiin myös Olavi Syväntö, joka oli Beershevasta käymässä siellä.
Näistä linkeistä voi tutustua Syväntöjen mielenkiintoiseen tarinaan:
http://vod.tv7.fi/vod/site/play.vm?file=israel_puhuu-040-w.MP4&dir=israel_puhuu
http://vod.tv7.fi/vod/site/play.vm?file=israel_puhuu-041-w.MP4&dir=israel_puhuu
Huomenna alkaa taas kuuden päivän työviikko. Tämä viikko ja kuulemma myös ensi viikko ovat hiljaisia, mikä tarkoittaa töiden osalta sitä, että tehdään paljon ekstrasiivouksia. Esim. parina päivänä pestiin Timon kanssa 12 huoneen ovet ulkoa ja sisältä. Jotkut volut ovat myös maalanneet tyhjien huoneiden seiniä.
Palaillaan taas kun on uutta kerrottavaa!
lauantai 27. kesäkuuta 2009
lauantai 20. kesäkuuta 2009
Sekalaisia sattumia
Shalom lekulam! Terve kaikille!
Eipä olla vähään aikaan kirjoteltu kun menoa on piisannut ja vapaa-aikana on pitänyt vähän olla aloillaankin. Mutta nyt, sapatin ja juhannuksen kunniaksi, otettiin asiaksemme istua tähän turisemaan teille.
Sitten viime blogikirjotuksen jälkeen aika on lentänyt vauhdilla ja nyt ollaan jo kohta kesäkuun lopussa! Kiva ajatella, että voidaan olla täällä vielä 2 kuukautta :)
Tel Aviv 11.6.
Yksi paikka (niistä monista), joihin ei olla täällä tutustuttu on Tel Aviv, niinpä me lähdimme sinne yhtenä vapaapäivänä. Vapaapäivä sattui olemaan torstai niin ei tarvinnut välittää kauppojen aukioloista tai bussien aikatauluista, niin kuin perjantaisin ja lauantaisin. Me lähdettiin ja heti aamulla kahdeksan linja-autolla ja mukaan lähti Dorothee (Saksasta) ja Marianne (Sveitsistä). Me saadaan ottaa eväitä mukaan aamupalalta, joten lounaasta ei tarvitse välittää reissussa. Pitaleipä täyteen täytteitä, kananmunaa ja hedelmiä :P
Puoli päivää menikin kaupungilla shoppaillessa, kun suunnistettiin kohti rantaa. Ainoat tavarat mitä ostettiin oli apteekista... Tavaroiden hinnat oli aika samoissa luokissa kuin Suomessakin, esim tavallisessa vaatekaupassa. Jotkut "torikaupat" on sitten paljon edullisempia missä myydään vaatteita ja kenkiä. Täällä on muuten nyt kovaa muotia ns Goa-pussihousut, joita on melkein kaikilla voluilla ja kadunihmisillä. Pirta on jo parit kokeillut mutta ei ole vielä löytynyt niin täydellisiä että olisi viitsinyt ostaa, vaikka ne maksaakin vain n. 5 euroa. Etsintä jatkuu!
Kolmen aikoihin me päädyttiin rannalle ja siellä sattumoisin törmättiin kolmeen muuhun voluun, jotka olivat lähteneet jo aamulla aiemmin Tel Aviviin. Rantasijainti oli tosi hyvä siinä mielessä, että vieressä oli kahvila minkä ulkopuolella oli vessat, missä pystyi vaihtamaan vaatteet. Täällä ei juuri missään rannoilla ole pukukoppeja!? Rannalla oli isoja katoksia, minka alla oli kiva olla lämpimässä kuitenkaan palamatta. Loppupäivä menikin lepposasti Välimeressä uidessa, varjossa makoillessa ja pelaillessa. Me haluttiin olla rannalla auringonlaskuun asti, ja olihan se taas hieno, vaikka meidän kamera ei edelleenkään sitä pysty kunnolla ikuistamaan. Joka kerta se jaksaa hämmästyttää kuinka nopeasti aurinko laskee täällä ja pimeä tulee todella yllättäen.
Israelissa on sanonta "Haifassa tehdään töitä, Tel Avivissa juhlitaan ja Jerusalemissa rukoillaan" ja tämän kyllä huomasi. Ilmapiiri oli paljon länsimaalaisempi ja pinnallisempi kuin Jerusalemissa. Kaupunki ei itsessään tehnyt kovin suurta vaikutusta, mutta onhan siellä paljon aktiviteetteja. Rakennukset on tehty suurimmaksi osaksi vuoden 1948 jälkeen, joten se on aika uusi kaupunki. Tosin vanhat rakennukset on jo aika ränsistyneitä ja pilvenpiirtäjät tuovat erikoista kontrastia kaupunkimaisemaan.
Myös se loi erikoista tunnelmaa, kun rannan yli meni koko ajan lentokoneita, jotka laskeutuivat Tel Avivin lentokentälle. Loikoillessa pystyis bongaamaan koneita.
Kaikkiaan moni paikka jäi vielä näkemättä, mm. näköalakahvila pilvenpiirtäjän huipulla, joten täytyy yrittää keretä käymään Tel Avivissa uudelleen.
Goodbye parties
Parin viikon sisällä täältä on lähtenyt neljä volunteeria, joten me olemme päässeet pitämään juhlia lähtijöille pariin otteeseen. Ensin Anita lähti pari viikkoa sitten, Marianne lähti viikko sitten ja eilen lähti Evan ja Julia. Meillä on ollut tapana hankkia hyvää syötävää, pienet lahjat ja järjestää muuta kivaa ohjelmaa. Anitan juhlissa mentiin läheiseen Elvis-ravintolaan syömään amerikkalaista ruokaa.
Mariannen juhlissa tehtiin suklaabanaania ja bedueenipitaa nuotiolla. Kaksi hyvää uutta tuttavuutta :P
Evanin ja Julian juhlissa tarjoiltiin suomalaisia eli Finnish pancakes. Ne oli menestys! Taikinaa tehtiin 2,5 litraa ja hyvä ohje tuli Facebookista Raijalta. Eli mitä et löydä Googlesta, kysy Facesta!
Pirta lupasi ottaa letut kontolleen, joten torstaina töiden jälkeen piti ensin lähteä kauppaan ostamaan tarvikkeita. Me saatiin moshavin auto lainaan ja lähdettiin läheiseen juutalaiskylään Kirjat Jearimiin. Eka ostettiin ruokatarvikkeet, sitten toisesta kaupasta paistinpannuja ja muita keittiötarvikkeita. Ilta menikin lettuja paistellessa, Pirta paistoi melkein kaikki, ja Timo soitteli musiikkia läppäriltä.
Muita tapahtumia
Viime tiistaina me lähdettiin kahden suomalaisen moshavilaisen kanssa suomalaisten raamattupiiriin lähelle Jerusalemia. Se pidettiin Keidas-nimisessä suomalaisten pitämässä majapaikassa ja opettajana oli suomalainen mies, jonka jotkut muistavatkin kristillisen kirjakaupan myyjänä Jaffa-portin viereltä. Ilta oli kiva ja oli kiva puhua suomea koko ilta.
Me ollaan pidetty volujen kanssa puutarhassa aamurukouksia klo 5.30-6.30 joka aamuna, paitsi sapattina. Se on aikaista, kyllä, mutta oikein hyvä ajankohta. Silloin on jo valoisaa, ja aurinko nousee ennen kuutta viereisen vuoren takaa. Timolla alkaakin heti työt 6.30 ja päivä lähtee reippaasti käyntiin. Täytyy vaan pitää huolta, että menee illalla ajoissa nukkumaan.
Pirta on nyt myös saanut ajoluvan golf-kärryihin, mikä helpottaa töitä. Töitä täällä onkin paiskittu, ja tekisi mieli pitää joskus lomaakin. Me aletaan tekemään nyt jonkun aikaa 6 työpäivän viikkoa, ja kerätään vapaapäiviä heinäkuun puoleenväliin, jolloin lähdetään kahdestaan reissuun johonkinpäin Israelia. Ollaan laskeskeltu, että silloin voisi pitää noin viikon vapaata putkeen. Ollaan saatu jo paljon hyviä majapaikkavinkkejä, joihin on edullista mennä kun kertoo olevansa volunteeri Jadista.
Eilen me käytiin Jerusalemissa ostoksilla, ja kerrankin me jopa ostettiin jotain! Mukaan löytyi Timolle sandaalit ja shortsit sekä pesuaineita. Lisäksi ostettiin israelilainen pre paid -liittymä varmuuden varalle. Taas me jouduttiin sapatti-sekaannukseen linja-autojen kanssa, kun aika meni shoppaillessa ja vasta 14.30 katsottiin aikatauluja milloin lähtee viimeinen linja-auto takaisin. Aikataulujen mukaan viimeinen linja-auto olisi lähtenyt klo 14.30 ja näin ollen siihen ei enää keretty. Me otettiin Sherut-taksi, eli yhteistaksi n. 10 hengelle, joka oli menossa Tel Aviviin. Kuskin kanssa sovittiin, että jäädään pois tuossa viereisessä kylässä. No, matkaa taittaessa taksi pysähtyi ja kuski oli sitä mieltä, että meidän pitää jäädä pois koska hän oli mielestään sanonut meille ajavansa vain sen kylän rajoille. Jos oltais kävelty sieltä asti, siihen olisi helposti mennyt parikin tuntia, mikä olisi ollut aika kauheaa kovassa helteessä ja mäkisessä maastossa. Ei mennyt kuin puoli minuuttia, niin linja-auto tuli paikalle ja sillä me päästiinkin ihan Jadin portin ulkopuolelle. Meillä todnäk on vanhentuneet linja-aikataulut ja sapattikin alkaa kesällä eri aikaan, riippuen auringonlaskusta, joten busseja kulkeekin myöhempään perjantaisin. Täällä tosiaan perjantai on kuin meidän lauantai, ja lauantai on kuin meidän sunnuntai. Paitsi täällä lauantain sapatti otetaan todella sapattina, eikä mikään juutalaispaikka ole auki.
Täällä on alkanut säät nyt lämmetä ja sen kyllä tuntee itsessään. Vettä pitäisi juoda koko ajan, että ei ole ihan läkähtynyt olo. Toivottavasti tähän vielä tottuu entisestään ennen heinä- ja elokuuta. Ollaan myös kuultu, että siellä on satanut paljon vettä. Varsinaisesti täällä ei ole vielä sadetta kaivannut, mutta sekin hetki voi vielä helteiden keskellä tulla.
Yksi asia, mikä täällä tuntuu erikoiselta on illat. Meillä on suht usein iltanuotio, jolloin ulkona on pimeää ja on tähtitaivas mutta silti ulkona on lämmin. Vaikka pimeisiin iltoihin on tottunut, niin silti ajatus Suomen valoisista kesäilloista tuntuu tosi kivalta.
Hyvää loppujuhannusta sinne ja kuulemisiin!
Eipä olla vähään aikaan kirjoteltu kun menoa on piisannut ja vapaa-aikana on pitänyt vähän olla aloillaankin. Mutta nyt, sapatin ja juhannuksen kunniaksi, otettiin asiaksemme istua tähän turisemaan teille.
Sitten viime blogikirjotuksen jälkeen aika on lentänyt vauhdilla ja nyt ollaan jo kohta kesäkuun lopussa! Kiva ajatella, että voidaan olla täällä vielä 2 kuukautta :)
Tel Aviv 11.6.
Yksi paikka (niistä monista), joihin ei olla täällä tutustuttu on Tel Aviv, niinpä me lähdimme sinne yhtenä vapaapäivänä. Vapaapäivä sattui olemaan torstai niin ei tarvinnut välittää kauppojen aukioloista tai bussien aikatauluista, niin kuin perjantaisin ja lauantaisin. Me lähdettiin ja heti aamulla kahdeksan linja-autolla ja mukaan lähti Dorothee (Saksasta) ja Marianne (Sveitsistä). Me saadaan ottaa eväitä mukaan aamupalalta, joten lounaasta ei tarvitse välittää reissussa. Pitaleipä täyteen täytteitä, kananmunaa ja hedelmiä :P
Puoli päivää menikin kaupungilla shoppaillessa, kun suunnistettiin kohti rantaa. Ainoat tavarat mitä ostettiin oli apteekista... Tavaroiden hinnat oli aika samoissa luokissa kuin Suomessakin, esim tavallisessa vaatekaupassa. Jotkut "torikaupat" on sitten paljon edullisempia missä myydään vaatteita ja kenkiä. Täällä on muuten nyt kovaa muotia ns Goa-pussihousut, joita on melkein kaikilla voluilla ja kadunihmisillä. Pirta on jo parit kokeillut mutta ei ole vielä löytynyt niin täydellisiä että olisi viitsinyt ostaa, vaikka ne maksaakin vain n. 5 euroa. Etsintä jatkuu!
Tel Avivin keskustan alueella
Kolmen aikoihin me päädyttiin rannalle ja siellä sattumoisin törmättiin kolmeen muuhun voluun, jotka olivat lähteneet jo aamulla aiemmin Tel Aviviin. Rantasijainti oli tosi hyvä siinä mielessä, että vieressä oli kahvila minkä ulkopuolella oli vessat, missä pystyi vaihtamaan vaatteet. Täällä ei juuri missään rannoilla ole pukukoppeja!? Rannalla oli isoja katoksia, minka alla oli kiva olla lämpimässä kuitenkaan palamatta. Loppupäivä menikin lepposasti Välimeressä uidessa, varjossa makoillessa ja pelaillessa. Me haluttiin olla rannalla auringonlaskuun asti, ja olihan se taas hieno, vaikka meidän kamera ei edelleenkään sitä pysty kunnolla ikuistamaan. Joka kerta se jaksaa hämmästyttää kuinka nopeasti aurinko laskee täällä ja pimeä tulee todella yllättäen.
Välimeri
Tel Avivin pilvenpiirtäjiä taustalla
Volunteer-porukka ottamassa iisisti
Israelissa on sanonta "Haifassa tehdään töitä, Tel Avivissa juhlitaan ja Jerusalemissa rukoillaan" ja tämän kyllä huomasi. Ilmapiiri oli paljon länsimaalaisempi ja pinnallisempi kuin Jerusalemissa. Kaupunki ei itsessään tehnyt kovin suurta vaikutusta, mutta onhan siellä paljon aktiviteetteja. Rakennukset on tehty suurimmaksi osaksi vuoden 1948 jälkeen, joten se on aika uusi kaupunki. Tosin vanhat rakennukset on jo aika ränsistyneitä ja pilvenpiirtäjät tuovat erikoista kontrastia kaupunkimaisemaan.
Myös se loi erikoista tunnelmaa, kun rannan yli meni koko ajan lentokoneita, jotka laskeutuivat Tel Avivin lentokentälle. Loikoillessa pystyis bongaamaan koneita.
Kaikkiaan moni paikka jäi vielä näkemättä, mm. näköalakahvila pilvenpiirtäjän huipulla, joten täytyy yrittää keretä käymään Tel Avivissa uudelleen.
Goodbye parties
Parin viikon sisällä täältä on lähtenyt neljä volunteeria, joten me olemme päässeet pitämään juhlia lähtijöille pariin otteeseen. Ensin Anita lähti pari viikkoa sitten, Marianne lähti viikko sitten ja eilen lähti Evan ja Julia. Meillä on ollut tapana hankkia hyvää syötävää, pienet lahjat ja järjestää muuta kivaa ohjelmaa. Anitan juhlissa mentiin läheiseen Elvis-ravintolaan syömään amerikkalaista ruokaa.
Elvis-ravintola
Mariannen juhlissa tehtiin suklaabanaania ja bedueenipitaa nuotiolla. Kaksi hyvää uutta tuttavuutta :P
Marianne
Banaani-kääröt nuotiolla
Beduiini-pita
Evanin ja Julian juhlissa tarjoiltiin suomalaisia eli Finnish pancakes. Ne oli menestys! Taikinaa tehtiin 2,5 litraa ja hyvä ohje tuli Facebookista Raijalta. Eli mitä et löydä Googlesta, kysy Facesta!
Pirta lupasi ottaa letut kontolleen, joten torstaina töiden jälkeen piti ensin lähteä kauppaan ostamaan tarvikkeita. Me saatiin moshavin auto lainaan ja lähdettiin läheiseen juutalaiskylään Kirjat Jearimiin. Eka ostettiin ruokatarvikkeet, sitten toisesta kaupasta paistinpannuja ja muita keittiötarvikkeita. Ilta menikin lettuja paistellessa, Pirta paistoi melkein kaikki, ja Timo soitteli musiikkia läppäriltä.
Näppärä kahden levyn kannettava hella.
Muita tapahtumia
Viime tiistaina me lähdettiin kahden suomalaisen moshavilaisen kanssa suomalaisten raamattupiiriin lähelle Jerusalemia. Se pidettiin Keidas-nimisessä suomalaisten pitämässä majapaikassa ja opettajana oli suomalainen mies, jonka jotkut muistavatkin kristillisen kirjakaupan myyjänä Jaffa-portin viereltä. Ilta oli kiva ja oli kiva puhua suomea koko ilta.
Me ollaan pidetty volujen kanssa puutarhassa aamurukouksia klo 5.30-6.30 joka aamuna, paitsi sapattina. Se on aikaista, kyllä, mutta oikein hyvä ajankohta. Silloin on jo valoisaa, ja aurinko nousee ennen kuutta viereisen vuoren takaa. Timolla alkaakin heti työt 6.30 ja päivä lähtee reippaasti käyntiin. Täytyy vaan pitää huolta, että menee illalla ajoissa nukkumaan.
Pirta on nyt myös saanut ajoluvan golf-kärryihin, mikä helpottaa töitä. Töitä täällä onkin paiskittu, ja tekisi mieli pitää joskus lomaakin. Me aletaan tekemään nyt jonkun aikaa 6 työpäivän viikkoa, ja kerätään vapaapäiviä heinäkuun puoleenväliin, jolloin lähdetään kahdestaan reissuun johonkinpäin Israelia. Ollaan laskeskeltu, että silloin voisi pitää noin viikon vapaata putkeen. Ollaan saatu jo paljon hyviä majapaikkavinkkejä, joihin on edullista mennä kun kertoo olevansa volunteeri Jadista.
Eilen me käytiin Jerusalemissa ostoksilla, ja kerrankin me jopa ostettiin jotain! Mukaan löytyi Timolle sandaalit ja shortsit sekä pesuaineita. Lisäksi ostettiin israelilainen pre paid -liittymä varmuuden varalle. Taas me jouduttiin sapatti-sekaannukseen linja-autojen kanssa, kun aika meni shoppaillessa ja vasta 14.30 katsottiin aikatauluja milloin lähtee viimeinen linja-auto takaisin. Aikataulujen mukaan viimeinen linja-auto olisi lähtenyt klo 14.30 ja näin ollen siihen ei enää keretty. Me otettiin Sherut-taksi, eli yhteistaksi n. 10 hengelle, joka oli menossa Tel Aviviin. Kuskin kanssa sovittiin, että jäädään pois tuossa viereisessä kylässä. No, matkaa taittaessa taksi pysähtyi ja kuski oli sitä mieltä, että meidän pitää jäädä pois koska hän oli mielestään sanonut meille ajavansa vain sen kylän rajoille. Jos oltais kävelty sieltä asti, siihen olisi helposti mennyt parikin tuntia, mikä olisi ollut aika kauheaa kovassa helteessä ja mäkisessä maastossa. Ei mennyt kuin puoli minuuttia, niin linja-auto tuli paikalle ja sillä me päästiinkin ihan Jadin portin ulkopuolelle. Meillä todnäk on vanhentuneet linja-aikataulut ja sapattikin alkaa kesällä eri aikaan, riippuen auringonlaskusta, joten busseja kulkeekin myöhempään perjantaisin. Täällä tosiaan perjantai on kuin meidän lauantai, ja lauantai on kuin meidän sunnuntai. Paitsi täällä lauantain sapatti otetaan todella sapattina, eikä mikään juutalaispaikka ole auki.
Täällä on alkanut säät nyt lämmetä ja sen kyllä tuntee itsessään. Vettä pitäisi juoda koko ajan, että ei ole ihan läkähtynyt olo. Toivottavasti tähän vielä tottuu entisestään ennen heinä- ja elokuuta. Ollaan myös kuultu, että siellä on satanut paljon vettä. Varsinaisesti täällä ei ole vielä sadetta kaivannut, mutta sekin hetki voi vielä helteiden keskellä tulla.
Yksi asia, mikä täällä tuntuu erikoiselta on illat. Meillä on suht usein iltanuotio, jolloin ulkona on pimeää ja on tähtitaivas mutta silti ulkona on lämmin. Vaikka pimeisiin iltoihin on tottunut, niin silti ajatus Suomen valoisista kesäilloista tuntuu tosi kivalta.
Hyvää loppujuhannusta sinne ja kuulemisiin!
sunnuntai 14. kesäkuuta 2009
tiistai 9. kesäkuuta 2009
Kuvia ja videoita Jadin puutarhasta
Video 1: näkymiä puutarhasta
Video 2: kasteallas
Video 3: puutarhan alaosaa
Elämää ja elukoita
Moi!
Täällä sitä sattuu ja tapahtuu päivittäin. Onpahan ainakin jutun juurta :)
Viime lauantaina, sapattina, meillä oli vapaapäivä ja me lähdettiin Jerusalemiin. Meidän kaveri Jyväskylästä on ollut täällä puoli vuotta vaihto-opiskelijana. Sattumoisin Sonja löysi täältä Markin, ja nyt he ovat kihloissa. Me käytiin heidän seurakunnassa lauantaina, kun heitä siunattiin, ja sitten vietettiin päivää porukalla. Seurakunta oli tosi samantyyppinen kuin meidänkin ja yksi asia minkä siellä huomasi oli se, että hekin taputtaa musiikin aikana 1 ja 3 iskuilla. Suurin osa heistä oli venäjänjuutalaisia joten näyttäis tässä slaavilaisessa veressä olevan samat geenit tämänkin osalta.
Me ollaan tosi iloisia Sonjan puolesta! :) Sonja lähti Suomeen kesäksi ja palaa tänne elokuussa, joten sitten taas nähdään.
Sunnuntai meni töissä ja itseä parannellessa. Timo on nyt tervehtyny flunssasta ja mullakin alkaa ääni palailemaan. Maanantaina oli kanssa aika perustyöpäivä ja illalla neljän jälkeen mentiin saunaan. Siellä oli tosi hyvät löylyt ja me laitettiin salviaa löylyveteen tuoksua tuomaan. Oli aika suomalainen olo, mutta järvi puuttui. Ei oikein auttanut mennä ulos jäähdyttelemään helteeseen. Joskus saunaan voisi mennä vähän myöhemmin niin ulkona ei olisi niin kuuma. Aiemmin sitä ajatteli, että miten viitsii mennä saunaan tässä helteessä, mutta kyllä toi saunan lämpö on kuitenkin erilaista ja rentouttavaa.
Ja tosiaankin maanantaiaamuna mulla oli taas käsissä hyttysenpistoja. Kutitti taas pitkin päivää ihan samaan tahtiin kuin ennenkin. Tosin ranteessa olevat pistokset alkoivat turvota päivän mittaan ja punainen viiva suonessa meni pikkuhiljaa ylöspäin kohti kyynärpäätä. Illallisen jälkeen näytin tätä yhdelle suomalaiselle moshavissa asuvalle naiselle, johon törmäsin yllättäen. Hän sanoi, että nyt pitää lähteä heti lääkäriin. Israelissa on tänä keväänä kirjoiteltu lehdissä ja puhuttu uutisissa pienestä hämähäkistä, mikä on myrkyllinen. Myös täällä moshavissa jokunen aika sitten sellainen hämähäkki puri yhtä naista jalkaan ja hänen tila kerkesi mennä pahaksi kun ei mennyt heti lääkäriin. Puremaan ei kuole, mutta se aiheuttaa ainakin kuumetta ja kipua.
Samainen Anne lähti viemään meitä päivystykseen Jerusalemiin. Siellä ei ollut yhtään jonoja ja päästiin suoraan hoitajalle. Ensin katsottiin verenpaine ja kuume, ne oli varmaankin ihan ok koska hoitaja ei maininnut niistä mitään. Kohta tulikin lääkäri ja hän kyseli hieman kysymyksiä. Oli kyllä hyvä, että matkassa oli mukana joku joka osasi kunnolla hepreaa. Lääkäri oli nähnyt samanlaisen tapauksen aiemmin viikolla, joten tiesi heti mitä lääkettä antaa. En edes tiedä mitä lääkettä se oli, mutta ei ainakaan penisilliiniä. Sain kivuliaan pistoksen takapuoleeni ja sitten piti levätä n. puoli tuntia sairaalassa. Lääke teki olon todella väsyneeksi ja hieman tokkuraiseksi. Sain vielä reseptin voiteeseen, mitä laitan pureman päälle, ja sekin käytiin ostamassa samantien apteekista. Lääkäri tuli maksamaan 520 shekeliä eli 94 euroa + lääke. Meidän piti maksaa summa heti sairaalassa ja nyt pitää laittaa Suomeen vakuutusyhtiölle papereita menemään. Onneksi on matkavakuutus!
Me tultiin vähän ennen klo 22 takaisin ja menin suoraan nukkumaan. Olin ihan pyörällä päästäni ja todella todella väsynyt. Nukahdin oikeastaan heti kun sänkyyn meni.
Arvoitukseksi jäi oliko tämä hämähäkin vai hyttysen purema, mutta nyt olen kuitenkin paremmassa kunnossa. Yön aikana puna on laskenut eikä ole noussut mitään kuumetta. Tänään ja huomenna meillä on vapaapäivät joten nyt voi muutenkin ottaa rennosti.
Kiitos kuitenkin moshavin porukalla ja erityisesti Liatille, meidän koordinaattorille, joka pisti asiat rullaamaan ja puhelimet pirisemään ja Annelle joka lähti viemään meitä. Ja kiitos tietty niille, jotka rukoili täällä mun puolesta! Eilen aika moni halus nähdä tän mun käden ja moni moshavin asukas oli huolissaan mun puolesta. Mutta olkaa tekin siellä Suomessa ihan rauhassa, sillä tilanne on nyt ohi ja mitään vakavaa ei tapahtunut!
Tänä aamuna kun oltiin aamupalalla, aattelin että ihan kuin jotain tippu katosta lattialle ja sanoin siitä Timolle. Timolle tuli heti mieleen iso karvainen hämähäkki mikä nähtiin yks päivä aamupalalla, ja Timo katsoi heti lattialle. Siellä mennä viipotti jonkun sortin elukka, millä on älyttömästi jalkoja ja se oli ehkä alle 10 cm pitkä. En tiedä sen nimeä mutta sekin on myrkyllinen ja sitä on kuulemma vaikea saada kuolemaan... Jos se olisi tippunut parikymmentä senttiä enemmän oikealle, se olisi tullut suoraan meidän aamupalaan. Että kaikenmoista täällä näkeekin mihin ei ole Suomessa tottunut.
Muutenkin kehon reaktiot on täällä erilaisia kun Suomessa, johtuen eri bakteerikannoista ja aineista. Ruoka ei välttämättä ole pilaantunutta, mutta silti siitä voi helposti mennä maha sekaisin. Kuulemma tuoreen humuksen syömisestä voi tulla ikäviä seurauksia ja muutenkin kannattaa vähän katsoa mitä pistää suuhunsa ja missä.
Täällä on edelleen jyllännyt paha ja voimakas mahatauti moshavin asukkaiden ja volujen kesken ja eräs suomalainen poika, rippikoululaisia jotka ovat olleet täällä, joutui sairaalaan tiputukseen kun ei pysynyt enää mikään sisällä.
Vaikka täällä onkin nyt tapahtunut vaikka mitä, niin silti asiat on hyvin ja täällä on kiva olla. Joka päivä saa nauttia täällä olostaan, vaikka tekisi töitä tai olisi missä vain. Erityisesti Sonjan ja Markin kanssa vietetty päivä Jerusalemissa oli kivan rentouttava!
Täällä sitä sattuu ja tapahtuu päivittäin. Onpahan ainakin jutun juurta :)
Viime lauantaina, sapattina, meillä oli vapaapäivä ja me lähdettiin Jerusalemiin. Meidän kaveri Jyväskylästä on ollut täällä puoli vuotta vaihto-opiskelijana. Sattumoisin Sonja löysi täältä Markin, ja nyt he ovat kihloissa. Me käytiin heidän seurakunnassa lauantaina, kun heitä siunattiin, ja sitten vietettiin päivää porukalla. Seurakunta oli tosi samantyyppinen kuin meidänkin ja yksi asia minkä siellä huomasi oli se, että hekin taputtaa musiikin aikana 1 ja 3 iskuilla. Suurin osa heistä oli venäjänjuutalaisia joten näyttäis tässä slaavilaisessa veressä olevan samat geenit tämänkin osalta.
Me ollaan tosi iloisia Sonjan puolesta! :) Sonja lähti Suomeen kesäksi ja palaa tänne elokuussa, joten sitten taas nähdään.
Mark ja Sonja
Sunnuntai meni töissä ja itseä parannellessa. Timo on nyt tervehtyny flunssasta ja mullakin alkaa ääni palailemaan. Maanantaina oli kanssa aika perustyöpäivä ja illalla neljän jälkeen mentiin saunaan. Siellä oli tosi hyvät löylyt ja me laitettiin salviaa löylyveteen tuoksua tuomaan. Oli aika suomalainen olo, mutta järvi puuttui. Ei oikein auttanut mennä ulos jäähdyttelemään helteeseen. Joskus saunaan voisi mennä vähän myöhemmin niin ulkona ei olisi niin kuuma. Aiemmin sitä ajatteli, että miten viitsii mennä saunaan tässä helteessä, mutta kyllä toi saunan lämpö on kuitenkin erilaista ja rentouttavaa.
Jadin sauna, miesten puoli
Ja tosiaankin maanantaiaamuna mulla oli taas käsissä hyttysenpistoja. Kutitti taas pitkin päivää ihan samaan tahtiin kuin ennenkin. Tosin ranteessa olevat pistokset alkoivat turvota päivän mittaan ja punainen viiva suonessa meni pikkuhiljaa ylöspäin kohti kyynärpäätä. Illallisen jälkeen näytin tätä yhdelle suomalaiselle moshavissa asuvalle naiselle, johon törmäsin yllättäen. Hän sanoi, että nyt pitää lähteä heti lääkäriin. Israelissa on tänä keväänä kirjoiteltu lehdissä ja puhuttu uutisissa pienestä hämähäkistä, mikä on myrkyllinen. Myös täällä moshavissa jokunen aika sitten sellainen hämähäkki puri yhtä naista jalkaan ja hänen tila kerkesi mennä pahaksi kun ei mennyt heti lääkäriin. Puremaan ei kuole, mutta se aiheuttaa ainakin kuumetta ja kipua.
Samainen Anne lähti viemään meitä päivystykseen Jerusalemiin. Siellä ei ollut yhtään jonoja ja päästiin suoraan hoitajalle. Ensin katsottiin verenpaine ja kuume, ne oli varmaankin ihan ok koska hoitaja ei maininnut niistä mitään. Kohta tulikin lääkäri ja hän kyseli hieman kysymyksiä. Oli kyllä hyvä, että matkassa oli mukana joku joka osasi kunnolla hepreaa. Lääkäri oli nähnyt samanlaisen tapauksen aiemmin viikolla, joten tiesi heti mitä lääkettä antaa. En edes tiedä mitä lääkettä se oli, mutta ei ainakaan penisilliiniä. Sain kivuliaan pistoksen takapuoleeni ja sitten piti levätä n. puoli tuntia sairaalassa. Lääke teki olon todella väsyneeksi ja hieman tokkuraiseksi. Sain vielä reseptin voiteeseen, mitä laitan pureman päälle, ja sekin käytiin ostamassa samantien apteekista. Lääkäri tuli maksamaan 520 shekeliä eli 94 euroa + lääke. Meidän piti maksaa summa heti sairaalassa ja nyt pitää laittaa Suomeen vakuutusyhtiölle papereita menemään. Onneksi on matkavakuutus!
Me tultiin vähän ennen klo 22 takaisin ja menin suoraan nukkumaan. Olin ihan pyörällä päästäni ja todella todella väsynyt. Nukahdin oikeastaan heti kun sänkyyn meni.
Arvoitukseksi jäi oliko tämä hämähäkin vai hyttysen purema, mutta nyt olen kuitenkin paremmassa kunnossa. Yön aikana puna on laskenut eikä ole noussut mitään kuumetta. Tänään ja huomenna meillä on vapaapäivät joten nyt voi muutenkin ottaa rennosti.
Kiitos kuitenkin moshavin porukalla ja erityisesti Liatille, meidän koordinaattorille, joka pisti asiat rullaamaan ja puhelimet pirisemään ja Annelle joka lähti viemään meitä. Ja kiitos tietty niille, jotka rukoili täällä mun puolesta! Eilen aika moni halus nähdä tän mun käden ja moni moshavin asukas oli huolissaan mun puolesta. Mutta olkaa tekin siellä Suomessa ihan rauhassa, sillä tilanne on nyt ohi ja mitään vakavaa ei tapahtunut!
Kävely ulkona
Tänä aamuna kun oltiin aamupalalla, aattelin että ihan kuin jotain tippu katosta lattialle ja sanoin siitä Timolle. Timolle tuli heti mieleen iso karvainen hämähäkki mikä nähtiin yks päivä aamupalalla, ja Timo katsoi heti lattialle. Siellä mennä viipotti jonkun sortin elukka, millä on älyttömästi jalkoja ja se oli ehkä alle 10 cm pitkä. En tiedä sen nimeä mutta sekin on myrkyllinen ja sitä on kuulemma vaikea saada kuolemaan... Jos se olisi tippunut parikymmentä senttiä enemmän oikealle, se olisi tullut suoraan meidän aamupalaan. Että kaikenmoista täällä näkeekin mihin ei ole Suomessa tottunut.
Muutenkin kehon reaktiot on täällä erilaisia kun Suomessa, johtuen eri bakteerikannoista ja aineista. Ruoka ei välttämättä ole pilaantunutta, mutta silti siitä voi helposti mennä maha sekaisin. Kuulemma tuoreen humuksen syömisestä voi tulla ikäviä seurauksia ja muutenkin kannattaa vähän katsoa mitä pistää suuhunsa ja missä.
Täällä on edelleen jyllännyt paha ja voimakas mahatauti moshavin asukkaiden ja volujen kesken ja eräs suomalainen poika, rippikoululaisia jotka ovat olleet täällä, joutui sairaalaan tiputukseen kun ei pysynyt enää mikään sisällä.
Vaikka täällä onkin nyt tapahtunut vaikka mitä, niin silti asiat on hyvin ja täällä on kiva olla. Joka päivä saa nauttia täällä olostaan, vaikka tekisi töitä tai olisi missä vain. Erityisesti Sonjan ja Markin kanssa vietetty päivä Jerusalemissa oli kivan rentouttava!
torstai 4. kesäkuuta 2009
Volunteeri-matka 1. - 2.6.2009
1.6.2009
Maanantaina 1.6. klo 8 lähdettiin matkalle kohti Galileaa ja Golania. Oppaana meillä oli mies nimeltä Arje, kävelevä tietosanakirja! En ole varma asuuko Arje täällä Jadissa, mutta hän on messiaaninen juutalainen. Hän ajoi pikkubussia ja samalla selitti seuraavien kohteiden taustoja. Arje on ollut Israelissa osallisena neljässä eri sodassa laskuvarjojoukoissa komentajana. Hänen ymmärryksensä Israelin historiasta, kulttuurista ja uskosta on ihmeellistä! Hän piti meille myös raamatunopetusta monissa kohteissa, ja selitti tapahtumien taustoja. Kaikki selitykset toivat niin paljon ymmärrystä lisää Raamatun tapahtumiin. Suomalaisena ei voi tietää eikä ymmärtää täkäläistä kulttuuria ja maantieteellisiä seikkoja, jotka vaikuttavat asioihin. Omassa päässä sitä aina kuvittelee tilanteet niin kuin ne tapahtuisi jossain Hollywood elokuvassa, missä ihmiset patsastelee ja toimii niin kuin toimitaan jossain muualla kuin täällä.
Ensimmäinen pysähdys oli Kesareassa Välimeren rannalla, n. 30 km Haifasta etelään. Herodes Suuri rakennutti roomalaisen Kesarean kaupungin 25-13 eKr. Sijainti oli mitä paras, sillä Via Maris (suuri kauppatie Afrikasta Intiaan) kulki aivan läheltä ja kaupungin satama oli todella vilkas. Kaupungin erikoisuus oli akveduktit, jotka kuljettivat makeaa vettä aina Haifasta asti. Raamatussa on myös mainittu Kesarea, missä Paavali oli vangittuna pitkän aikaa. Kiertelimme katselemassa kaupungin raunioita ja uimme Välimeressä.
Kesareasta menimme syömään eväitä Karmel-vuorelle, mistä näkee Jisreelin tasangon, eli Harmageddonin. Keskellä tasankoa on Israelin armeijan lentokenttä, mistä nousi hävittäjiä vähän väliä. Keskellä kuvaa valkoinen pystyviiva ja siitä muodostuva kolmio on sotilaskentän kiitorata.
Siitä jatkoimme matkaa Genesaret-järven suuntaan Tiberiaksen lähelle. Teimme melkein kahden tunnin patikoinnin Arbel-vuorella. Aurinko porotti suoraan pilvettömältä taivaalta ja ilma oli todella kuuma. Galilean alueen ilmasto on erilainen mitä täällä Jadissa, sillä täällä korkeus on n. 700 m ja Genesaret-järvi on n. -200 m (merenpinnan alapuolella). Vertailukohdaksi mainittakoon, että Kuollutmeri on n. -400 m.
Galilen alueella on tosissaan todella kosteaa ja siellä hikoilee pelkästä paikallaan olemisesta, joten vuorella kävely on eika extremeä suomalaisille.
Vuoressa oli tosi paljon luolia, jotka oli kapinallisten piilopaikkoja Rooman vallan aikana. Se on käsittämätöntä miten ne onkaan voinut tehdä silloin kotinsa sinne ja elää siellä. Nyt yhdessä luolassa oli lehmiä, ja vieläpä ihan eläviä! Jossain vaiheessa meininki oli oikeastaan vuorikiipeilyä, kun noustiin vuoren seinämää upotettuja kahvoja apuna käyttäen. Muutenkin oli älyttömän jyrkkiä kohtia ja huimia pudotuksia heti vieressä. Matkaa ei auttanut yhtään huonot rikkinäiset kengät.... Hieno kokemus, mutta otti kyllä kunnon päälle aikalailla tommonen reissu siinä helteessä.
Ja että osaa pitsa maistua hyvältä!! Me pysähdyttiin Tiberiaksessa pitsalle, ja saatiin näin vähän vaihtelua falafelille ja swarmalle. Tämän jälkeen mentiin Vuorisaarnan vuorelle, jossa kuulimme miten Jeesus asetti ihmiset istumaan vuoren rinteille siten, että kaikille oli hyvä näkyvyys ja kuuluvuus. Luimme pätkän vuorisaarnasta niin, että jokainen luki pari jaetta omalla kielellään. Lopuksi näyttelimme tilanteen miten spitaalinen mies tuli Jeesuksen luokse saarnan lopussa ja halusi parantua. Jeesuksen kosketus saastaiseen mieheen oli kauhistus sen ajan kulttuurissa, mitä halusimme demonstroida esityksessä. Ilma oli aivan ihana kun aurinko laski vuoren taakse ja silti oli todella lämmintä. Istuimme jokainen kivillä heinän keskellä ja tunnelma oli pysähtyneen seesteinen.
Lähdimme ajamaan kohti Jordan-jokea Genesaretin pohjoispuolelle leirintäalueelle missä vietimme yön. Paikalle tultua oli jo ihan pimeää, kuunvaloa lukuunottamatta. Siellä pystyteltiin hyttysverkot ja nukkumapaikat, käytiin suihkussa ja syötiin iltapalaa nuotion äärellä. Jordan-joki ympäröi meitä pienenä jokena, mikä näytti enemmän ojalta. Aluellaa on kuulemma vaikka minkälaisia eläimiä, pieniä ja isoja, mutta ei niitä auttanut ajatella että sai nukuttua. Leirintäalueella oli tosi jännä tunnelma, sillä pimeän takia ei oikein tiennyt missä on, kuu loisti, linnut lauloivat koko ajan ja varsinkin yöllä heräillessä oli olo ihan kuin olisi Suomessa. Valoisaa tuli jo joskus viiden aikaan aamulla ja varsinaisesti nousimme n. 6.30.
2.6.
Aamupalan jälkeen kävelimme toiseen paikkaan lähistölle katsomaan Jordan-jokea, missä taas kuulimme opetusta mm. kasteesta ja Jordan-joen vertauskuvallisuudesta.
Kun lähdimme pois Galileasta, kävimme vielä Betsaidassa vanhassa kalastajakylässä jossa Jeesus toimi.
Seuraavaksi saavuimme Golanille ihan Israelin pohjoisrajalle Syyrian ja Libanonin rajan tuntumaan, Hermon-vuoren lähelle. Näimme Syyrian puolelle ja entisellä sota-alueella Kyynelten laaksossa. Alueella on käyty monia sotia 60-70-luvulla ja kuulimme mielenkiintoisia tarinoita näistä sodista, paikkaan liittyen. Tällä hetkellä Israelissa on jokunen määrä juutalaisia, jotka kannattavat Golanin alueen luovuttamista Syyrialle. Ajatus tuntuu aivan käsittämättömältä, että pitäisi luovuttaa osa omaa maata pois sen takia, että toinen puoli olisi tyytyväisempi ja toivonmukaan rauhaa rakastavaisempi. Ihan niin kuin Suomi antaisi Kainuun Venäjälle, jotta välit olisivat paremmat. Alueella on myös monia Jordanin alkulähteitä, jotka ovat tärkeitä Israelille.
Golanilta jatkoimme luonnonpuistoon, missä pääsimme taas kävelemään vuoristossa kovassa helteessä. Lämpöä oli +38 astetta varjossa! Kävelimme ensin hillittömän matkan alas vuoren pohjalle pienelle lammelle, missä halukkaat pääsivät uimaan. Sen jälkeen kun oli kävellyt taas koko matkan ylös jokaikinen solu hikoili. Oli niin kiva istua varjossa, ja vielä kivempaa lähteä autolla sieltä pois. Sieltä ajelimmekin suoraan Jadin viereiseen kylään syömään, ja takaisin täällä olimme klo 8 jälkeen illalla.
Reissussa meitä oli mukana 19 volunteeria, sillä 3 ei tullut mukaan. Matkan aikana tänne oli tullut 2 uutta vapaaehtoista, ja yksi jäi matkan aikana kyydistä pois, joten nyt meitä on 23.
Vaikka me käytiin "turistipaikoilla", kuten Vuorisaarnan vuorella, kävimme kuitenkin hieman eri paikoissa mihin tavallisesti turistiryhmät viedään. Toisin sanoen saatoimme mennä keskelle peltoa ja eläydyimme paikkaan sellaisena kuin se oli 2000 vuotta sitten. Pyhän Yrjänän kirkot (en kyllä tiedä onko semmosta Israelissa) ei kiinnosta enää senkään verran niin kuin ensimmäisellä matkalla tänne. Yksittäisten kirkkojen tai epäoleellisten historian henkilöiden tuntemus ei ole mitään verrattuna siihen, kun pääsee asioiden juureen käsiksi kulttuurin, paikkojen, Raamatun sanan ja vertauskuvien kautta. Oleellisinta on tietää asioita, mitkä avaavat Sanan tuntemusta ja auttavat ymmärtämään asioiden merkityksen, jotta niitä voi soveltaa omaan elämään.
Oli kyllä hyvä reissu, ja näki taas uusia paikkoja mikä on tosi kivaa! Mutta oli kyllä kiva palata takaisinkin tuolta kosteasta ilmasta jälleen vuoristoon ja kovalta maalta patjan päälle! Seuraavana päivänä töissä reidet joutu koville sängyn alusia siivotessa, kun lihakset meni niin jumiin vuoristokävelyistä. Muutenkin tänään oli todella hidas ja hieman väsynyt reissun rasituksista ja huonoista unista. Seuraava päivä onkin hieman helpompi töiden suhteen, koska meillä kummallakin on iltavuoro klo 16-24, jolloin ohjaamme liikennettä ja siivoilemme yleisiä tiloja. En tiedä mikä, mutta täällä on taas joku tilaisuus tai tapahtuma huomenna.
Muita juttuja
Yksi asia, mistä ei ole tullut paljoa mainittua on hyttyset... oijoi. Ne sitten tykkää pistää meitä, ja paljon. Ja vaikka hyttyset täällä näyttää samanlaisilta kuin siellä kotona on niillä joitain eroja. Kun täällä hyttynen pistää, sitä ei tunne heti. Sen tuntee ehkä seuraavana yönä tai päivänä. Pystyin olemaan todella kauan raapimatta pistoja, mutta sitten hermo petti ja sen näköiset on jalatkin. Nyt tilanne on jo onneksi parempi, mutta kuvittele sitä tunnetta kuin yhdessä jalassa olisi 20-30 paarman puremaa ja niitä on raapinut niin paljon, että ne on kipeitä! Semmoista on joskus elämä Israelissa.
Tästä päästäänkin hyvin toiseen aiheeseen, meinaa volujen yhteyteen. Täällä lainaillaan paljon tavaroita toisillemme. Eniten ollaan lainailtu lääkkeitä. Meiltä on nyt 3 vatsalääkettä Dorotheella. Leena antoi meille loput yskänkarkkinsa, Abe antoi hyttysenkarkotusainetta, Marita antoi hyvää antibioottista rasvaa hyttysenpistoksiin, ja tänään hän antoi valkosipulia ja hunajaa sekä vedenkeittimen, että saatiin terveellistä iltajuomaa. Meidän maitohappobakteerit on nyt Leenalla. Meidän Bepanthen oli yhden yön ajan Lauralla, ja sain Lauralta ja Leenalta ainetta hyttystenpistoksiin, mutta ne ei ollut kovin hyviä. Abe antoi ensin keuhkoputkipillerinsä Maritalle, joka ei tarvinnut niitä ja antoi ne meille. No ei mekään niitä olla otettu, joten täytyy palauttaa ne huomenna. Timon flunssa ei tosiaan tykännyt tosta reissun rasituksesta ja tänään Timo piti vapaata töistä, että taudin saa vihdoin loppumaan, joten silläkin tää pillerikauppa on täällä käynyt näin kuumana. Vielä täällä jotkut volunteerit sairastelee, lähinnä jonkinlaista mahtautia tai flunssaa, mutta eiköhän se tästä ala iloksi tämäkin asia muuttumaan!
Maanantaina 1.6. klo 8 lähdettiin matkalle kohti Galileaa ja Golania. Oppaana meillä oli mies nimeltä Arje, kävelevä tietosanakirja! En ole varma asuuko Arje täällä Jadissa, mutta hän on messiaaninen juutalainen. Hän ajoi pikkubussia ja samalla selitti seuraavien kohteiden taustoja. Arje on ollut Israelissa osallisena neljässä eri sodassa laskuvarjojoukoissa komentajana. Hänen ymmärryksensä Israelin historiasta, kulttuurista ja uskosta on ihmeellistä! Hän piti meille myös raamatunopetusta monissa kohteissa, ja selitti tapahtumien taustoja. Kaikki selitykset toivat niin paljon ymmärrystä lisää Raamatun tapahtumiin. Suomalaisena ei voi tietää eikä ymmärtää täkäläistä kulttuuria ja maantieteellisiä seikkoja, jotka vaikuttavat asioihin. Omassa päässä sitä aina kuvittelee tilanteet niin kuin ne tapahtuisi jossain Hollywood elokuvassa, missä ihmiset patsastelee ja toimii niin kuin toimitaan jossain muualla kuin täällä.
Ensimmäinen pysähdys oli Kesareassa Välimeren rannalla, n. 30 km Haifasta etelään. Herodes Suuri rakennutti roomalaisen Kesarean kaupungin 25-13 eKr. Sijainti oli mitä paras, sillä Via Maris (suuri kauppatie Afrikasta Intiaan) kulki aivan läheltä ja kaupungin satama oli todella vilkas. Kaupungin erikoisuus oli akveduktit, jotka kuljettivat makeaa vettä aina Haifasta asti. Raamatussa on myös mainittu Kesarea, missä Paavali oli vangittuna pitkän aikaa. Kiertelimme katselemassa kaupungin raunioita ja uimme Välimeressä.
Kesarean raunioita
Volunteer-porukka Kesarean amfiteatterissa
Akvedukti
Kesareasta menimme syömään eväitä Karmel-vuorelle, mistä näkee Jisreelin tasangon, eli Harmageddonin. Keskellä tasankoa on Israelin armeijan lentokenttä, mistä nousi hävittäjiä vähän väliä. Keskellä kuvaa valkoinen pystyviiva ja siitä muodostuva kolmio on sotilaskentän kiitorata.
Siitä jatkoimme matkaa Genesaret-järven suuntaan Tiberiaksen lähelle. Teimme melkein kahden tunnin patikoinnin Arbel-vuorella. Aurinko porotti suoraan pilvettömältä taivaalta ja ilma oli todella kuuma. Galilean alueen ilmasto on erilainen mitä täällä Jadissa, sillä täällä korkeus on n. 700 m ja Genesaret-järvi on n. -200 m (merenpinnan alapuolella). Vertailukohdaksi mainittakoon, että Kuollutmeri on n. -400 m.
Galilen alueella on tosissaan todella kosteaa ja siellä hikoilee pelkästä paikallaan olemisesta, joten vuorella kävely on eika extremeä suomalaisille.
Vuoressa oli tosi paljon luolia, jotka oli kapinallisten piilopaikkoja Rooman vallan aikana. Se on käsittämätöntä miten ne onkaan voinut tehdä silloin kotinsa sinne ja elää siellä. Nyt yhdessä luolassa oli lehmiä, ja vieläpä ihan eläviä! Jossain vaiheessa meininki oli oikeastaan vuorikiipeilyä, kun noustiin vuoren seinämää upotettuja kahvoja apuna käyttäen. Muutenkin oli älyttömän jyrkkiä kohtia ja huimia pudotuksia heti vieressä. Matkaa ei auttanut yhtään huonot rikkinäiset kengät.... Hieno kokemus, mutta otti kyllä kunnon päälle aikalailla tommonen reissu siinä helteessä.
Mt. Arbel, eli kyyhkyssolan vasemmanpuoleinen vuori Genesaret-järveltä katsottuna
Vuoren huipulla
Kapinallisten linnoituksia vuoristossa
Ja että osaa pitsa maistua hyvältä!! Me pysähdyttiin Tiberiaksessa pitsalle, ja saatiin näin vähän vaihtelua falafelille ja swarmalle. Tämän jälkeen mentiin Vuorisaarnan vuorelle, jossa kuulimme miten Jeesus asetti ihmiset istumaan vuoren rinteille siten, että kaikille oli hyvä näkyvyys ja kuuluvuus. Luimme pätkän vuorisaarnasta niin, että jokainen luki pari jaetta omalla kielellään. Lopuksi näyttelimme tilanteen miten spitaalinen mies tuli Jeesuksen luokse saarnan lopussa ja halusi parantua. Jeesuksen kosketus saastaiseen mieheen oli kauhistus sen ajan kulttuurissa, mitä halusimme demonstroida esityksessä. Ilma oli aivan ihana kun aurinko laski vuoren taakse ja silti oli todella lämmintä. Istuimme jokainen kivillä heinän keskellä ja tunnelma oli pysähtyneen seesteinen.
Vuorisaarnan vuori
Kävellessä vuorelle Arje näytti armeijan tyylillä kuinka toisia toisia pitää kantaa
Lähdimme ajamaan kohti Jordan-jokea Genesaretin pohjoispuolelle leirintäalueelle missä vietimme yön. Paikalle tultua oli jo ihan pimeää, kuunvaloa lukuunottamatta. Siellä pystyteltiin hyttysverkot ja nukkumapaikat, käytiin suihkussa ja syötiin iltapalaa nuotion äärellä. Jordan-joki ympäröi meitä pienenä jokena, mikä näytti enemmän ojalta. Aluellaa on kuulemma vaikka minkälaisia eläimiä, pieniä ja isoja, mutta ei niitä auttanut ajatella että sai nukuttua. Leirintäalueella oli tosi jännä tunnelma, sillä pimeän takia ei oikein tiennyt missä on, kuu loisti, linnut lauloivat koko ajan ja varsinkin yöllä heräillessä oli olo ihan kuin olisi Suomessa. Valoisaa tuli jo joskus viiden aikaan aamulla ja varsinaisesti nousimme n. 6.30.
2.6.
Leiriytymispaikka Jordan River Park
Aamupala ja eväiden teko
Aamupalan jälkeen kävelimme toiseen paikkaan lähistölle katsomaan Jordan-jokea, missä taas kuulimme opetusta mm. kasteesta ja Jordan-joen vertauskuvallisuudesta.
Luonnontilaista Jordan-joen ympäristöä; kasvusto on todella runsasta
Tässä jokea on suunnattu kahteen eri suuntaan
Kun lähdimme pois Galileasta, kävimme vielä Betsaidassa vanhassa kalastajakylässä jossa Jeesus toimi.
Seuraavaksi saavuimme Golanille ihan Israelin pohjoisrajalle Syyrian ja Libanonin rajan tuntumaan, Hermon-vuoren lähelle. Näimme Syyrian puolelle ja entisellä sota-alueella Kyynelten laaksossa. Alueella on käyty monia sotia 60-70-luvulla ja kuulimme mielenkiintoisia tarinoita näistä sodista, paikkaan liittyen. Tällä hetkellä Israelissa on jokunen määrä juutalaisia, jotka kannattavat Golanin alueen luovuttamista Syyrialle. Ajatus tuntuu aivan käsittämättömältä, että pitäisi luovuttaa osa omaa maata pois sen takia, että toinen puoli olisi tyytyväisempi ja toivonmukaan rauhaa rakastavaisempi. Ihan niin kuin Suomi antaisi Kainuun Venäjälle, jotta välit olisivat paremmat. Alueella on myös monia Jordanin alkulähteitä, jotka ovat tärkeitä Israelille.
Hermon-vuori, jonka huipulla vielä lunta
Lähes keskellä kuvaa oleva pieni valkoinen kylä on Syyrian puolella.
Raja kulkee keskellä olevien istutusten takana.
Raja kulkee keskellä olevien istutusten takana.
Vanha israelilainen panssarivaunu
Golanilta jatkoimme luonnonpuistoon, missä pääsimme taas kävelemään vuoristossa kovassa helteessä. Lämpöä oli +38 astetta varjossa! Kävelimme ensin hillittömän matkan alas vuoren pohjalle pienelle lammelle, missä halukkaat pääsivät uimaan. Sen jälkeen kun oli kävellyt taas koko matkan ylös jokaikinen solu hikoili. Oli niin kiva istua varjossa, ja vielä kivempaa lähteä autolla sieltä pois. Sieltä ajelimmekin suoraan Jadin viereiseen kylään syömään, ja takaisin täällä olimme klo 8 jälkeen illalla.
Uintipaikka vuoren juurella
Reissussa meitä oli mukana 19 volunteeria, sillä 3 ei tullut mukaan. Matkan aikana tänne oli tullut 2 uutta vapaaehtoista, ja yksi jäi matkan aikana kyydistä pois, joten nyt meitä on 23.
Vaikka me käytiin "turistipaikoilla", kuten Vuorisaarnan vuorella, kävimme kuitenkin hieman eri paikoissa mihin tavallisesti turistiryhmät viedään. Toisin sanoen saatoimme mennä keskelle peltoa ja eläydyimme paikkaan sellaisena kuin se oli 2000 vuotta sitten. Pyhän Yrjänän kirkot (en kyllä tiedä onko semmosta Israelissa) ei kiinnosta enää senkään verran niin kuin ensimmäisellä matkalla tänne. Yksittäisten kirkkojen tai epäoleellisten historian henkilöiden tuntemus ei ole mitään verrattuna siihen, kun pääsee asioiden juureen käsiksi kulttuurin, paikkojen, Raamatun sanan ja vertauskuvien kautta. Oleellisinta on tietää asioita, mitkä avaavat Sanan tuntemusta ja auttavat ymmärtämään asioiden merkityksen, jotta niitä voi soveltaa omaan elämään.
Oli kyllä hyvä reissu, ja näki taas uusia paikkoja mikä on tosi kivaa! Mutta oli kyllä kiva palata takaisinkin tuolta kosteasta ilmasta jälleen vuoristoon ja kovalta maalta patjan päälle! Seuraavana päivänä töissä reidet joutu koville sängyn alusia siivotessa, kun lihakset meni niin jumiin vuoristokävelyistä. Muutenkin tänään oli todella hidas ja hieman väsynyt reissun rasituksista ja huonoista unista. Seuraava päivä onkin hieman helpompi töiden suhteen, koska meillä kummallakin on iltavuoro klo 16-24, jolloin ohjaamme liikennettä ja siivoilemme yleisiä tiloja. En tiedä mikä, mutta täällä on taas joku tilaisuus tai tapahtuma huomenna.
Muita juttuja
Yksi asia, mistä ei ole tullut paljoa mainittua on hyttyset... oijoi. Ne sitten tykkää pistää meitä, ja paljon. Ja vaikka hyttyset täällä näyttää samanlaisilta kuin siellä kotona on niillä joitain eroja. Kun täällä hyttynen pistää, sitä ei tunne heti. Sen tuntee ehkä seuraavana yönä tai päivänä. Pystyin olemaan todella kauan raapimatta pistoja, mutta sitten hermo petti ja sen näköiset on jalatkin. Nyt tilanne on jo onneksi parempi, mutta kuvittele sitä tunnetta kuin yhdessä jalassa olisi 20-30 paarman puremaa ja niitä on raapinut niin paljon, että ne on kipeitä! Semmoista on joskus elämä Israelissa.
Jo hieman parantuneet paukamat
Tästä päästäänkin hyvin toiseen aiheeseen, meinaa volujen yhteyteen. Täällä lainaillaan paljon tavaroita toisillemme. Eniten ollaan lainailtu lääkkeitä. Meiltä on nyt 3 vatsalääkettä Dorotheella. Leena antoi meille loput yskänkarkkinsa, Abe antoi hyttysenkarkotusainetta, Marita antoi hyvää antibioottista rasvaa hyttysenpistoksiin, ja tänään hän antoi valkosipulia ja hunajaa sekä vedenkeittimen, että saatiin terveellistä iltajuomaa. Meidän maitohappobakteerit on nyt Leenalla. Meidän Bepanthen oli yhden yön ajan Lauralla, ja sain Lauralta ja Leenalta ainetta hyttystenpistoksiin, mutta ne ei ollut kovin hyviä. Abe antoi ensin keuhkoputkipillerinsä Maritalle, joka ei tarvinnut niitä ja antoi ne meille. No ei mekään niitä olla otettu, joten täytyy palauttaa ne huomenna. Timon flunssa ei tosiaan tykännyt tosta reissun rasituksesta ja tänään Timo piti vapaata töistä, että taudin saa vihdoin loppumaan, joten silläkin tää pillerikauppa on täällä käynyt näin kuumana. Vielä täällä jotkut volunteerit sairastelee, lähinnä jonkinlaista mahtautia tai flunssaa, mutta eiköhän se tästä ala iloksi tämäkin asia muuttumaan!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
