Viimeinen päivä!!

Kun on ensimmäinen päivä niin tietää, että joskus tulee myös viimeinen päivä. Epätodellinen tunne, vaikka järkitasolla päivän saapumisen on tiennyt pitkään.

No, päivä meni tietenkin hyvin rattoisasti pyykkiä pesten, omaa huonetta siivoten ja pakkaillessa. Hieman epätoivoinen olo meinasi iskeä, kun tiesi ettei ole enää aikaa tehdä asioita vaikka jotain tekemistä vielä tulisikin mieleen.

Illalla meillä oli taas pienet iltamat, yhdistettynä meidän ja Revitan läksiäiset ja Timon 30-synttärit. Me saatiin hienot läksiäislahjat... Ensinnäkin perinteeksi muodostunut Israelin lippu, missä on kaikkien nimet. Toisekseen saatiin mahtava kansio, missä oli kuvia ja henkilökohtaisia sanoja muilta volunteereilta. Ja kolmannekseen :) teetä! Sen verran tuli varmaan paasattua kesän aikana asiasta, ettei kellekään jäänyt epäselväksi mikä on meidän lempijuoma :P

Lahjojen antoa

Viimeisenä iltana respassa kaikki koolla:
Johannes, Pirta, Gigi
Judit, Sara, Laura, Timo, Esdras, Revita, Samuel
Alicia, Erivelton, Nelson

Ilta ja alkuyö meni vikkelään ja yön pimeinä tunteina volunteerit tulivat vielä respaan hyvästelemään meidät, jotkut kesken unienkin. Lähtö oli hieman kiireenlainen, sillä sherut-taksi tulikin jo hieman etuajassa ja nopeiden halauksien jälkeen oltiinkin jo taksissa menossa kohti lentokenttää 1:30 yöllä 28.8.

Lentokentän turvatarkastus meni todella helposti ja nopeasti, mutta ei olisi kannattanut huokaista vielä helpotuksesta. Toisessa matkalaukussa oli 6 kg ylipainoa ja se olisi maksanut n. 33 €/kg että olisi saanut ylipainolaukun mukaan. Käsimatkatavarat olivat sen sallitun 8 kg/kassi ja toinen matkalaukku oli hieman alle 20 kg. Siitä sitten lappu kourassa toiselle tiskille maksamaan ylipainoa ja siellähän ei tietenkään käynyt kuin käteinen, ja tietysti vain dollarit tai shekelit. Ylipainon loppusumman kuullessa alkoi pieni tuska jo hiipiä puseroon, joten ei kun takaisin edelliselle hihnalle ja laukkuja pyytämään. Monien muiden tapaan etsimme oman kolon hallin lattiapinta-alasta ja avasimme matkalaukut. Ensinnä käsimatkatavarareput tungettiin aivan täyteen (onneksi niitä ei punnittu uudestaan!), Timo pisti lisää painavaa neuletta päälle, ja tasattiin laukkuja niin, että toinen matkalaukku painoi 20,5 kg, mistä ei tarvinnut maksaa ylimääräistä ja toinen painoi enää 22 kg. Taas uuden lapun kanssa toiselle tiskille ja nyt ylipainon loppusumma oli jo hieman inhimillisempi. Käteisen hankinnan jälkeen saimme vihdoin laukut hihnoille kohti lentokonetta, eikä meillekään jäänyt paljoa ylimääräistä aikaa ennen kuin pääsimme koneeseen.

Lento lähti tietenkin myöhässä ja Riikassa jouduimme juoksemaan lentokentällä jatkolennolle. Kerkesimme kyllä hyvin, sillä kone jäi odottamaan muitakin ja niin tulimme viimeisen etapin takaisin pilviseen Suomeen. Jos lähtö tuntui epätodellista, niin tuntui Suomeen palaaminenkin. Ajatukset eivät kerenneet ilmojen halki sitä vauhtia kuin ruumis, ja koko ajan sitä vain mietti miten siellä Jadissa menee.

Ensimmäinen päivä Suomessa oli sinänsä kiva, kun saimme sukuloida Timon veljellä ja kävimme illalla jopa elokuvissa :) Lauantaina juhlistimme Timon ja Timon äidin pyöreitä vuosia koko perheen yhteisellä aterialla pihvin merkeissä. Iltaa kohti ajelimmekin omalla Opelilla kohti Laukaata Pirtan vanhempia. Matkalla kävimme katsomassa Pirtan vaaria, ja se oli yksi "jännityksen" aihe kesällä, olisiko tapaaminen enää edes mahdollista, mutta moni hyvä asia ja ihminen täällä meitä odotti :)

Timon perhe synttärikuvassa

Sunnuntaina sukulointi jatkui Pirtan perheen parissa lihapatojen ja kakkukahvien äärellä ja vihdoin päästiin myös mökille! Tuulinen sää ei pahemmin haitannut, ja ilta alkoi taas seljetä. Saunaan ja uimaan oli tietysti pakko päästä, vaikka ilma ja vesi +17 tuntuikin todella kylmältä.

Kivenkolo

Maanantai-iltana päästiin vihdoin omaan kotiin ja nyt on jo ensimmäinen kouluviikko lopuillaan ja kotikin täydessä kuosissa! Joskus sitä vaan sanat loppuu eikä pysty kuvailemaan sitä mitä mielessään ajattelee. Kesä oli aivan mahtava eikä kaduta millään tavalla, että lähdettiin!

Kiitos kaikille lukijoille, ja kiitos palautteesta! Toivottavasti palaillaan blogin äärelle muiden matkojen merkeissä! Matkakuvia löytyy lisää täältä http://picasaweb.google.com/pirta.paananen

Haifa 25. -26.8.2009

Viimeisellä viikolla oli vielä mahdollisuus lähteä pieneen reissuun ja niin mentiin Haifaan. Ensimmäinen päivä menikin kaupungilla kävellen ilman sen kummempia aikatauluja ja suunnitelmia.
Haifan kaupunki sijoittuu rinteeseen ja Välimeren rannalle, missä on Israelin suurin satama. Kaupungissa näki monia kauniita rakennuksia ja vanhahtavaa tyyliä, ja näkemistä oli monenlaista.

Haifa

Kauniita asumuksia




Bahai-temppelin puutarhat

Yövyimme paikassa nimeltä Beit Skandinavia (Skandinavia Talo) aivan lähellä rantaa. Paikan on perustanut norjalainen pariskunta vuosia vuosia sitten, ajatuksena "koti ulkomailla". Aikoinaan paikka oli tarkoitettu enemmänkin norjalaisille ja skandeille, jotka matkustavat Israelissa, mutta ovelta ei kyllä käännytetä ketään pois, vaikkakin paikka on nykyään tarkoitettu lähinnä opiskelijoille ja vapaaehtoistyöntekijöille.
Paikka oli aivan ihana, ja harmittaa ettei meillä oikein ollut aikaa edes olla siellä. Tyyli oli tosiaankin pohjoismainen ja paikka oli täynnä kauniita yksityiskohtia. Asumusta on kolmessa kerroksessa ja tämä paikka ei ollut niinkään hotellityyppinen, sillä maksaa sai sen mukaan mitä itse koki.

Yhteistä oleskelutilaa


Alakertaa, missä keittiö ja käynti puutarhaan


Pienet portaat ylös parvelle (kuva ylhäältä alaspäin)


Auringonlasku rannalta

Toisena päivänä aamupäivä oltiin rannalla ja iltapäivällä tapasimme tuttujamme Ezran perheestä. Heidän kanssa teimme pientä ajelua ja päädyimme "Elian vuorelle" (Karmel vuori).

Timo, Meir, Shiri


Näkymät Jisreelin tasangolle Karmel Vuorelta

Kaktus-puutarhaa vuorella olevan luostarin pihalta

Ajelun jälkeen lähdimme taas linja-autolla kohti Jerusalemia ja viimeisillä voimilla menimme Jerusalemin ja Jadin puolivälissä olevaan ostoskeskukseen tekemään viimeiset ostokset ja nauttimaan jäätelöt.

Patikointia

Viimeisellä viikolla lähdimme patikoimaan kavereiden kanssa lähimaisemiin. Jadista näkee vastakkaisella rinteellä olevan luolansuun, ja nyt oli aika vihdoinkin käydä kurkkaamassa sinne. Eli ei kun mäkeä alas laakson pohjalle ja uutta rinnettä ylös...

Luolansuu

Luolan sisällä

Näkymä Jadiin luolalta

Luolalle päästyä nousimme sen rinteen ylös asti ja halusimme nähdä mitä on toisella puolella...

Näkymä luolarinteen toiselle puolelle

Näkymä Jadiin hieman toisesta kulmasta

Ja eihän se tietenkään riittänyt, että näimme toiselle puolelle. Seuraavaksi kuljettiin rinteen päällä ja laskeuduimme taas laaksoon, josta aloimme nousemaan viereiseen kylään, Neve Ilan, katsomaan vanhoja sotapaikkoja.

Vuoden 1948 sotapaikkoja

Neve Ilanista Jadiin

Kaikkiaan patikointi kesti 4 tuntia ja muuten meni hyvin, mutta vesi loppui kesken. Hyväksi opittu ja havaittu sääntö on, että vähintään 3 l/hlö vettä mukaan vaelluksille. Sen verran auringonpaiste ja mäkiset maastot verottaa kulkijaa...

Töitä

Maria-pomo pitämässä jäähyväispuhetta viimeisenä työpäivänä

Perussotkuinen huone

Siivoamaan menossa

Huone ennen siivousta

Huone siivouksen jälkeen

Viikko ennen lähtöä

Mistä tietää, että lähtö lähestyy?

Tajuaa kuinka monesta arkipäiväisestä asiasta on jäänyt ottamatta valokuvia ja videoita, viimeinen sauna, huomenna jäähyväiskahvit pomon kanssa, viimeinen perjantai(kauhu)työpäivä takana, ehkä kävi viimeisen kerran Jerusalemissa, ajattelee paljon hyviä asioita Suomesta, ajattelee myös asioita joita jää ikävöimään täältä ja yrittää epätoivoisesti saada ne tallentumaan johonkin mielensä sopukkaan.

Viimeisen saunan yrttikokoelma puutarhasta

Gigin saunaan valmistamat yrttitee (myöskin puutarhan antimista)
ja sabroja (kaktushedelmiä)

Jossain vaiheessa naisten saunassa oli yksi saksalainen ja muut suomalaisia, nyt tilanne oli kääntynyt toisinpäin ja Pirta oli ainoa suomalainen saksalaisten joukossa. Saksalaiset ovat kyllä osoittautuneet täällä koviksi saunojiksi, samoiten jotkut israelilaisetkin. Ehkä sitä Suomeen tullessa uskaltautuu vielä uimaan saunasta, jollei ole kovin kylmä. Lämpötilaero tulee varmasti tuntumaan, kun täältä jokapäiväisestä helteestä tulee sinne alle +20 asteeseen.

Juutalaisten tori "shuk" Jerusalemissa illalla, kun myyjät alkavat
jo hieman epätoivoisen kuuloisena huutelemaan tarjouksia

Torilta löytyy aivan mahtavia hedelmiä, jotka ovat n. kaksinkertaisen kokoisia Suomessa myytäviin verrattuna, maukkaudesta puhumattakaan. Torilta löytyy myös kaikenlaista muuta ruokaa kalasta, lihasta ja vihanneksista lähtien.
Me löydettiin yhdestä isosta Jerusalemin karkkikaupasta Fazerin suklaata! Ei voi kun kuvitella sitä kauppakuitin pituutta kun pääsee ensimmäisen kerran Prisman karkkihyllyn eteen ja Kalpikseen... sen verran hyvältä se Fazer maistu pitkästä aikaa. Se maistui myös muille volunteereille huomattavasti paremmin kuin salmiakki.

Volunteeri-matka 17.8.2009

Moi!

Reissumme viimeinen volunteerimatka oli tällä viikolla, ja tällä kertaa se olikin jotain erilaista kun patikointia. Ensin meillä oli tunnin safari mönkijöillä (All Terrain Vehicle) pölyisillä ja möykkyisillä teillä. Hauskaa oli vaikka suu olikin täynnä hiekkapölyä! :)

Tauolla juotiin turkkilaista kahvia

Volunteerit

Joskus se vaan tuntuu niin vaikeelta

Ajelun jälkeen lähdimme taas Rishon LeZionin rannalle loppupäiväksi. Välimeressä oli taas vaihteeksi mustat liput isojen aaltojen takia, joten vedessä ei päässyt kun kastautumaan. Päivä oli kyllä rentouttava ja tuli tarpeeseen kovan työrupeaman keskellä. Välillä työntahti on ollut aika hullua, mutta onneksi tänne on tullut pari uutta ahkeraa saksalaista volua housekeepingiin!
Tänään sapattina ja huomenna sunnuntaina meillä on viimeiset työpäivät, jonka jälkeen meillä on vielä neljä vapaapäivää. Ei voi uskoa, että kolme kuukautta on mennyt niin nopeesti! Nyt vaan tahtoo tulla mieleen paljon asioita, joita ei vielä kerennyt näkemään ja kokemaan. Suomikin kyllä tuntuu houkuttelevalta, mutta toivottavasti täältä osaa tuoda jotain asioita mukanaan omaan elämään, esim. sapatin pitämisen ja tietyn rentouden.

Terveisin,

Ihmisiä ja tapahtumia

Moi!

Viimeaikoina elämään täällä Jadissa on kuulunut lähinnä kovaa työntekoa ja jäähyväisiä. Moni volunteeri on lähtenyt ja vain pari uutta on tullut tilalle. Tällä hetkellä volunteereja on 13, eli n. 10 vähemmän siitä kun tultiin tänne toukokuussa. Housekeepingissä töitä saa paiskoa olan takaa joka päivä ja vastapainoksi vapaapäivinä on käyty Jerusalemissa ja kerran Ashkelonissa rannalla, ja muuten ollaan lepäilty täällä.

Meidän suomalaisten tiimi housekeepingissä.
Marita, Leena, Majvor ja me, edessä pomo Maria.
Leena lähti jo Suomeen ja tänään oli Majvorin ja Maritan viimeinen työpäivä.

Saksa/Paraguai, Kanada, Suomi, Saksa, Suomi

Respasta suomalainen Sari ja saksalainen volu Dorothee,
joka oli Jadissa kunnioitettavat 10 kk!

Jäähyväisjuhlat

Hedelmäjuhlat

Sapattipuun alla loikoilua lauantaisin

Jadin alueelta kuollut villisika, jolta oli jo otettu torahampaat pois

Ashkelonissa, hurjat aallot ja musta lippu vedessä
osoittamassa mihin asti saa vedessä mennä

Eräs päivä hotellin johtaja tuli pyytämään meitä esiintymään Jadin mainosvideoon. Me sitten suostuttiin ja parin päivän päästä keskellä työpäivää vaihdettiin äkkiä vaatteet, pistettiin pakkelia naamaan ja lähdettiin "esiintymään". Videon loppuun tulee n. 15 sekunnin kohtaus meistä, kun menemme yhteen huoneeseen, "juomme" viiniä ja syömme hedelmiä... Emme tiedä milloin mainos julkaistaan ja missä kaikkialla, mutta saa nähdä tullaanko edes koskaan koko videota näkemään.


Vaikea ajatella, että kolmen viikon päästä ollaan takaisin Suomessa ja takaisin opiskeluissa. Syksyllä törmää täysin erilaiseen maailmaan, mitä täällä kesän aikana on nähnyt ja kokenut. Tätä paikkaa tulee kyllä kaipaamaan, vaikka ei välttämättä tätä työtä. Ei voi uskoakaan kuinka nopeesti seuraavat viikot tulevat menemään, täytyy vain yrittää ottaa joka hetkestä kaikki mahdollinen irti. Kieltämättä kaipaa jo hieman erilaisia haasteita ja yksittäisiä asioita Suomesta (kuten meidän teehyllyä jossa on monta erilaista hyvää irtoteevaihtoehtoa), mutta itse Jad Hashmona on varmasti yksi niistä monista asioista joita tulee Suomessa kaipaamaan. Tämän paikan kauneus ja tietynlainen rauha on jotain ainutlaatuista. Kauniita paikkoja näkee joka puolella, mutta tietty tunnelma tekee tästä paikasta erikoisen!

Terveisin,